Miksipä peliyhtiö ei perustaisi omaa eläkesäätiötä? 

Ehkäpä juuri siksi tämä voisi olla miettimisen arvoinen yhdistelmä – kun työntekijöillä on pitkä aika eläkeikään, eläkejärjestelmään kerätty raha voidaan sijoittaa ja se ehtii tuottaa pidemmän aikaa, ennen kuin sitä tarvitaan eläkemaksuihin. Niinpä oma eläkesäätiö voisikin olla järkevä vaihtoehto, sillä jollakin tavalla työntekijät on työnantajan pakko vakuuttaa.   

Suomessa työnantaja voi valita, miten se hankkii työeläkevakuutuksen. Suurin osa työnantajista valitsee työeläkeyhtiön, mutta työnantajalla on lain sallimissa rajoissa mahdollisuus järjestää työeläkevakuuttaminen myös eläkesäätiön tai eläkekassan avulla.  

Säätiön voi perustaa yksi yritys, kassa taas koskee toimialaa laajemmin. Säätiötä perustettaessa vakuutettuina olevien työntekijöiden määrän on oltava yli 150. Suurella suomalaisella peliyhtiöllä tämä raja ylittyisi helposti, joten sille oman eläkesäätiön perustaminen olisi siltä osin mahdollista. Jos peliala yhdessä haluaisi vakuuttaa työntekijänsä, ne voisivat perustaa alan yhteisen eläkekassan. 

Historia johti järjestelmän hajauttamiseen 

Työeläkejärjestelmän hajauttaminen eri toimijoille juontaa juurensa 1960-luvun alkuun. Silloin säädettiin työeläkelait ja tehtiin valintoja, jotka johtivat järjestelmän perustamiseen. 

Työnantajien ja työntekijöiden tavoitteena oli turvata se, että ajan myötä kertyvät eläkevarat käytettäisiin ainoastaan ja vain työeläkkeiden maksamiseen, koska kansaneläkelain uudistus vuonna 1956 oli johtanut siihen, että valtio otti haltuun yksilöllisille eläketileille tehdyt säästöt. Tämän ei haluttu olevan enää ikinä mahdollista. Niinpä eläkevaroja ei haluttu antaa Kansaneläkelaitoksen tai muun poliittisessa ohjauksessa olevan tahon hoidettaviksi, vaan toimeenpano ja ajan myötä kertyvien eläkevarojen hallinta hajautettiin erityyppisten yksityisen sektorin toimijoiden hoidettavaksi. 

Yksityisten alojen eläkevakuuttajien määrä on vähentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä, mutta yhä edelleen työeläkeyhtiöiden lisäksi on olemassa eläkesäätiöitä ja eläkekassoja. Näiden lisäksi yksityisiä työeläkevakuuttajia ovat myös Merimieseläkekassa ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos.  

Miksi on hyvä, että työnantajalla on valinnanvaraa? 

Kun toimijoita on useita, järjestelmään liittyvät riskit hajautuvat. Työeläkejärjestelmässä osa maksuista rahastoidaan eli sijoitetaan. Tavoitteena on saada sijoitetuille varoille lain sallimissa rajoissa mahdollisimman suuri tuotto, jolla voidaan tulevaisuudessa hillitä työeläkemaksujen nousua. Kun sijoittamiseen liittyviä päätöksiä on tekemässä useita toimijoita, siihen liittyviä riskejä voidaan hallita paremmin. 

Kun toimijoita on monia, ne joutuvat kilpailemaan keskenään. Yrityksen oma säätiö tai alan yhteinen kassa voi olla kustannustehokkain ratkaisu, mutta myös työeläkeyhtiöiden keskinäinen kilpailu pitää kustannukset kurissa. Työeläkeyhtiöiden toimintakuluihin tarkoitettu hoitokustannusosa ja myös asiakashyvitykset näkyvät työnantajalle työeläkemaksun alennuksena. Asiakashyvitykset ovat työeläkeyhtiöiden asiakkaille jaettavaa ylijäämää, jota kertyy yhtiön sijoitustoiminnasta. Pohjimmiltaan tämä kilpailutilanne kirittää yksityisalojen eläkevakuuttajien sijoitustoimintaa parempiin suorituksiin, mikä puuttuisi, jos toimijoita olisi vain yksi.  

Hajautetussa järjestelmässä huomioidaan myös se, että yksi toimija voi epäonnistua tehtävässään. Vakavaraisuuslainsäädäntö suojaa liialliselta riskinotolta niin yhtiöissä, säätiöissä kuin kassoissakin. Yksityisalojen työeläkevakuuttajilla on yhteisvastuu kertyneistä eläkkeistä, jos joku toimija menisi konkurssiin. Kukaan ei siis konkurssitilanteissakaan jää ilman eläkettä.   

Työntekijälle työeläketurva on aina sama 

Takaisin pelitaloon. Säätiön perustaminen ei välttämättä peliyhtiötä kiinnosta, eikä se ole edes kilpailuvaltti työntekijöiden saamiseksi – työntekijän työeläketurva kun on sama työnantajan tekemästä valinnasta riippumatta. Säätiöt ja kassat voivat kuitenkin tarjota työeläkettä täydentävää lisäeläkettä. 

Syitä sille, miksi useampi taho on järjestänyt työeläketurvan säätiössä tai kassassa, on kuitenkin useita. Yleensä syy on taloudellinen. Pitkässä juoksussa vakuutusmaksu voi olla säätiössä tai kassassa alhaisempi kuin se olisi työeläkeyhtiössä. Säätiössä ja -kassassa työnantaja voi säädellä vakuutusmaksua vakavaraisuussäännösten asettamissa rajoissa. Maksun tasoon vaikuttavat sijoitustoiminnan tuotot, eläkesäätiön ja -kassan hoitokulut sekä vakuutuskannan rakenne. Toisaalta työnantaja kantaa myös suurempaa vastuuta järjestäessään eläketurvan kassassa tai säätiössä.